Ajatuksia ulkokäyttöön soveltuvien hydrauliikkanesteiden valinnasta

Tahtoisin sitä nelikutosta ja asevelihintaan, kun ne letkut kuitenkin halkeilee ja kalliit öljyt menevät kuitenkin hukkaan!

Tämä on melko yleinen kommentti, jonka kuulen kun vastaan puhelimeen työasioissa ja tuossa lauseessa kiteytyy ongelmakohtia, joihin haluan tänään kommentoida.

Hydrauliikkaöljyjen valintaan vaikuttaa moni asia, ei pelkästään viskositeetti, jota niin monasti kysellään. Valintaan vaikuttavat myös konevalmistajan tekniset vaatimukset, haluttu huoltovälin pituus sekä käyttöolosuhteet. Hydrauliikaöljyä valittaessa on myös hyvä muistaa että hydrauliikkajärjestelmän tehokkuus on suoraan verrannollinen öljyn laatuun ja sieltä on saavutettavissa merkittävää energiansäästöä eli euroja!

Viskositeetti 32 tai 46 eivät kerro tuotteen laadusta mitään! Vain öljyn paksuuden +40 Celsius -asteessa, kun taas nykyisten koneikkojen käyttölämpötilat ovat korkeita, +80 C… -astetta.  Toinen huomioon otettava asia on öljyjen kapasiteetti kylmäkäynnistyksissä. Suomen olosuhteissa ei ole kannattavaa käyttää hydrauliikkaöljyä, joka on tehty teollisuuden sisäkäyttöön ja jonka jähmepiste ei täytä ulkokäytön vaatimuksia pohjoisella pallonpuoliskolla.

Mistä sitten erottaa laadukkkaan öljyn? Laatuluokitukset antavat jonkinlaisen käsityksen asiasta. Aina kannattaa varmistaa että tuote täyttää minimissään HVLP (DIN 51524/3) -luokituksen. Se tarkoittaa että tuote on ulkokäyttöön soveltuva, mutta tämäkin on vain minimi raja-arvo ja useimmilla laitevalmistajilla on omat vaatimuksensa tuotteen laadulle sekä sen puhtausominaisuuksille (ISO Cleanless), varsinkin kun pidennettyjä vaihtovälejä määritellään. Toinen hyvä mittari öljylle on viskositeetti-indeksi (VI), joka kuvastaa öljyn kokonaiskäyttölämpötila-aluetta. Itse laittaisin minimiarvoksi 150-155, sillä varmistetaan että tuote on käyttökelpoinen härmän vaativissa käyttöolosuhteissa normaaleilla vaihtoväleillä. Premium luokan pitkänvaihtovälin öljyissä VI on noin 165…200. Tässä perusteita, mutta sitten asiaan…

Mielestäni perusöljyllä on suurin merkitys tuotteen toimivuuteen. Nykyaikaiset GII ja GIII -perusöljyillä on ilman lisäaineistustakin jo itsessään korkea VI ja ne ovat puhtaampia ja tasalaatuisempia kuin perinteiset mineraaliöljyt (GI). Näillä GII/GIII -öljyillä on myös hyvä hapettumisstabiliteetti, mikä pidentää huoltoväliä merkittävästi. Kun olet ostamassa öljyä, kysy myyjältä mikä on tuotteen TOST-arvo? Hyvällä öljyllä se on +5000 tuntia, erinomaisilla +15.000 tuntia!!! Tämän kaltaiset tuotteet jaksavat paremmin ja pidempään sekä tuottavat käyttäjälleen lisäarvoa, niin energian kulutuksessa kuin työmäärässä.

Hydrauliikkajärjestelmien letkurikot voivat johtua myös öljyn laadusta!!! Heikompilaatuinen öljy hapettuu nopeammin, viskositeetti kasvaa ja se johtaa käyttölämpötilan ja järjestelmäpaineen kasvuun. Näiden yhteisvaikutus haurastuttaa letkuja, jotka lopulta repeävät. Todistettua on että premium luokkaisten hydrauliikkaöljyjen käyttäjät kärsivät vähemmän letkurikoista ja ei-suunnitelluista työkatkoksista kuin yrittäjät, jotka säästävät väärässä paikassa, eli öljyn hinnassa.

Nykyään myös lisäaineistukset ovat muuttuneet perinteisestä Sinkistä, Sinkittömiin ja tuhkautumattomiin lisäaineistuksiin. Sinkki on perinteinen paineenkestolisäaine, joka on kestävä ja toimiva, mutta ei luontoystävällinen vaihtoehto. Itse olen ohjeistanut asiakkaitani käyttämään sinkittömiä ja tuhkautumattomia öljyjä silloin kun OEM-valmistaja sitä vaatii tai työskennellään sensitiivisillä ympäristöalueilla. Huomioitavaa kuitenkin on että biologisesti hajoavat EAL-tuotteet ovat sitten vielä eri jutun aihe…